Saavuimme maanantai-iltana Iguazústa rankkasateen alla lainehtivaan Buenos Airesiin. Kuljettajaksemme oli valikoitunut Marcelo-niminen herrasmies sekä edullisen hintansa että saamiensa täysien viiden tähden ansiosta. Marcelo lähetti etukäteen valokuvan lentokentän MacDonaldsista, paikasta jossa hän odottaisi meitä koneemme laskeuduttua. Valitettavasti vain MacDonalds sijaitsi A-terminaalissa ja meidän lentomme tuli C-terminaaliin 😅
Lentomme oli myöhässä huonon sään vuoksi ja lisäksi matkatavaroiden saaminen kesti ikuisuuden — siltä ainakin tuntui! Kun vihdoin saimme matkatavarat, juoksimme niiden kanssa rankkasateessa toiseen terminaaliin ja löysimme MacDonaldsin, Marcelo lähetti kuvan paikasta terminaalin edessä, missä hän uskollisesti odotti meitä. Ja lopulta löysimme toisemme illan pimeydessä satojen taksien ja muiden ajoneuvojen muodostamassa ruuhkassa!
Matka hotelliin kesti lähes tunnin, mutta siitä ajasta ehkä kolmanneksen Marcelo käytti ajellen toiveikkaana ympäri aluetta, jossa hotellin oli määrä sijaita ja kysellen kaikilta mahdollisilta vastaantulijoilta tietä perille 😲 Me istuimme tyytyväisinä takapenkillä nauttien virvokkeita, joita Marcelo ystävällisesti oli tarjoillut meille. Ja lopulta löysimme perille! Hotelli oli melko vaatimaton, mutta ravintola oli vielä auki saavuttuamme, joten kun olimme majoittuneet, kävimme syömässä ja sen jälkeen uni jo maittoikin.
Tiistai-aamuna olimme päättäneet käydä tutustumassa Evita-museoon ja sitä ennen etsiä rahanvaihtopaikan, sillä pesot olivat käymässä vähiin. Kaikissa pankkiautomaateissa on nostorajoituksia, jotka vaihtelevat pankista riippuen. Nostoista menee myös palvelumaksu, joka sekin on eri pankeilla erisuuruinen. Matkalla museoon näimme yhden automaatin, mutta myös rahanvaihtopisteen, jossa jonotimme aikamme vain saadaksemme tietää, että rahanvaihtoon tarvittaisiin passi — ja meidän passimme olivat turvallisesti hotellin safessa. Siis rahanvaihto ei vieläkään onnistunut.
Niinpä jatkoimme matkaa kohti Evita-museota, joka olikin erittäin kiinnostava vierailukohde. Vaatimattomista oloista ponnistanut Maria Eva Duarte Peron oli todellinen uuden suunnannäyttäjä Argentiinan kehityksessä. Yhdessä presidenttipuolisonsa Juan Peronin kanssa he käynnistivät aivan uudenlaisen poliittisen liikkeen maassa. Ja etenkin naisten ja lasten asemaan yhteiskunnassa hänellä oli todella merkittävä vaikutus niiden vain 7 vuoden aikana, jotka hän ehti olla puolisonsa Juan Peronin rinnalla ennen varhaista kuolemaansa. Pitkälti Evitan ansiosta maassa saatiin aikaan paljon sosiaalisia uudistuksia ja mm. naiset saivat äänioikeuden. Evitan kuoltua vuonna 1952 jopa 3 miljoonaa ihmistä jonotti jättämään hänelle jäähyväisiä.
Museokäynnin jälkeen jatkoimme pankin tai rahanvaihtopaikan etsimistä. Pian löytyikin pankkiautomaatti, jossa ei tarvinnut edes jonottaa. Ystävällinen virkailija kertoi vähäisellä englanninkielen taidollaan, että automaatista saisi nostaa maksimissaan 20.000 pesoa eli noin 300 euroa. Käytännössä nostot piti kuitenkin tehdä 4.000 peson erissä, ja jokaisesta nostosta perittäisiin reilut 600 pesoa palvelumaksua. Päätimme jättää väliin…
Rahanvaihto onnistui lopulta lentokentällä ja sitten jätimmekin Buenos Airesin taaksemme ja matka jatkui kohti Mendozaa ja Argentiinan viinialueita. Mendozan lentokentällä yllättäen kaikki saapuvien matkustajien käsimatkatavarat läpivalaistiin ja sieltä meidät otettiin tarkempaan syyniin. Selvisi, ettei Mendozaan ollut luvallista tuoda maataloustuotteita, ja nyt meillä epäiltiin olevan sellaisia. Tunnustin, että repussani on omenoita, jotka innokas virkailija yritti heti takavarikoida. Saimme kuitenkin sovittua, että söisimme ainakin yhdet omenat ennen astumistamme Mendozan maaperälle.
Pussiin jäi yksi omena, jonka sitten luovutin pois, ja niin olimme läpäisseet tarkastuksen. Jotenkin unohdin mainita virkailijalle, että repun pohjalle oli jäänyt vielä yksi omena ja että lisäksi siellä oli pussillinen cashew-pähkinöitä 😁
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti