Uuteen-Seelantiin!

Matka Mendozasta Santiago de Chilen kautta Aucklandiin sujui loppujen lopuksi hyvin, vaikka alkumatkasta olikin vähän viivettä. Tulimme lentokentälle hyvissä ajoin ja saimme checkatuksi matkalaukkumme lennolle. Siinä yhteydessä meille todettiin, että lentomme olisi ”reilut puoli tuntia” myöhässä. Myöhästyminen oli lopulta melkein kaksi tuntia, ja Flightradar-sovelluksesta selvisi syy lentokoneiden rekisterinumeroiden avulla: jostain syystä aiemmin Buenos Airesista tullut kone, jonka piti jatkaa Santiago de Chileen ei jatkanutkaan, vaan vasta pari tuntia myöhemmin tullut kone. Olisiko aikaisemmassa koneessa ollut vikaa, mutta oli tietysti parempi päästä ehjällä koneella turvallisesti perille vaikka myöhemminkin. Onneksi meillä oli alkuperäisen aikataulun mukaan melken 3 tuntia vaihtoaikaa. Nyt se supistui vajaaseen tuntiin ja Santiagon valtavalla kentällä hölkättiin käytäviä pitkin varmaankin pari kilometriä.

Hyvin kuitenkin ehdittiin ja istuttiin bisnesluokan ensimmäiselle riville nauttimaan ansaitut shampanjat. LATAMin 787 Dreamliner oli nimensä mukainen, ja 12 tunnin lento meni mukavasti ensin syödessä hyvin (ruoka oli ihan toista luokkaa kuin aikaisemmalla British Airwaysin pitkällä lennolla Lontoosta Buenos Airesiin, vaikka sekin oli bisnesluokassa) ja sitten nukkuessa makoisasti. 

Aucklandiin laskeuduttiin hieman ennen aamuviittä paikallista aikaa. Maahantulimuodollisuudet sujuivat nopeasti ja kaikki matkalaukutkin olivat selvittäneet tiukan vaihtoyhteyden eikä niitäkään tarvinnut odotella kovin kauaa. Olimme hotellilla jo ennen aamuseitsemää. Hotelli oli täynnä, mutta pienen odottelun jälkeen meille saatiinkin siivotuksi huone ja pääsimme suihkuun.

Entinen kaupungintalo hotelliamme vastapäätä ja sen takana Aucklandin maamerkki Sky Tower

Hotellissa oli itsepalvelupesula, ja pääsimmekin pesemään pari koneellista kahden ensimmäisen matkaviikon aikana kertyneitä pyykkejä.

Kun pyykit oli pesty ja kuivattu, lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Hotellimme on aivan keskustassa Queens Streetin varrella ja sieltä on lyhyt kävelymatka keskustan keskeisiin kohteisiin.
Uusi Seelanti myönsi ensimmäisenä maana maailmassa naisille äänioikeuden vuonna 1893. Entisessä pääkaupungissa Aucklandissa on tällainen muistomerkki The Voice sen saavutuksen kunniaksi:

Aikamme käveltyämme päätimme ostaa kahden päivän liput hop-on-hop-off -bussiin ja lähdimme kiertämään kaupunkia kunnon turistimeiningillä.

Hyppäsimme bussista Parnell Villagen alueella, joka on tunnettu monista hyvistä ruokapaikoistaan. Päädyimme lounaalle kreikkalaiseen ravintolaan, jossa ruoka olikin aivan erinomaista. Todettiin tosin, että ruoka ja viinit ovat täällä ihan Suomen hinnoissa, kun Argentiinassa söi hyvin todella halvalla, eikä viini maksanut juuri mitään.

                           Lamb souvlaki....

...ja Falafel souvlaki 😋          

Lounastettuamme hyppäsimme taas bussin ja jäimme pois Sky Towerin juurella. Bussilippuun kuului ilmainen sisäänpääsy Sky Toweriin, joka on kuulemma eteläisen pallonpuoliskon korkein rakennus, 386 metriä. Parilla Koneen valmistamalla hissillä päästiin näköalatasanteelle 220 metriin, josta olikin hienot näkymät kaupunkiin ja sen ympäristöön.

Tornivierailun jälkeen kapusimme vielä mäen päälle Albert Parkiin istuskelemaan puistonpenkille ja keräämään voimia. 

Aikaerorasitus alkoi painaa päälle ja tulimme hotellille kirjoittamaan tätä blogia. Jos jaksaisi sinnitellä vielä muutaman tunnin, niin pääsisi paremmin tähän vuorokausirytmiin. Huomenna on tarkoitus jatkaa bussikiertelyä ja tehdä enemmän pysähdyksiä kiinnostavissa kohteissa.