Rotoruan alue on tuliperäistä ja niinpä luonnonnähtävyydet siellä ovat vailla vertaa: sammuneita tulivuoren kraatereita, kuumia lähteitä, kuplivia muta-altaita, mineraalien ja levien värjäämiä lampia, höyryäviä puroja, joissa kylpeä... Monia näitä voi nähdä ilmaiseksikin jopa Rotoruan kaupungin puistossa, mutta monille alueille kaupungin ulkopuolella peritään maksu ja niihin on rakennettu turvalliset kulkureitit ja näköalapaikat turisteja varten.
Wai-O-Tapun geotermaalinen luonnonpuisto on alueista monipuolisin ja värikkäin. Lisäksi alueella on geysiiri, joka syöksee vettä sisuksistaan kerran vuorokaudessa. Geysiiri on nimeltään Lady Knox ja sitä saapuu joka päivä katsomaan satamäärin turisteja, joita varten on rakennettu suuret pysäköintialueet ja amfiteatterimainen katsomo, jossa saa ihailla korkea vesisuihkua.
Mekin istuimme paikoillamme odottamassa geysiirin purkausta tänään klo 10.15 ja ihmettelimme, miten se voi toimia niin kellontarkasti. Syy selvisikin, kun 'show' alkoi — geysiirin purkautumisaukkoon heitettiin paketillinen saippuaa, joka sai aikaan veden kuohumisen ja suihkuamisen lähes 10 metrin korkeuteen! Kuuleman mukaan Lady Knox purkautuu aivan itselläänkin, mutta ei välttämättä edes joka päivä, joten siksi sitä pitää hiukan auttaa.
Matka jatkui Wai-O-Tapusta kohti etelää ja samalla kiipesimme reilusti ylös päin Tongariron kansallispuistoon, jonka alueella on pohjoissaaren korkein huippu Mount Ruapehu (2797 m). Se on myös ainoa ympärivuoden lumihuippuinen vuori tällä saarella.
Mount Ruapehun rinteillä voi talvisin lasketella, mutta nythän täällä on kesä, joten sen sijaan on tarjolla vaellusreittejä. Niinpä teimme parin tunnin vaelluksen Taranakin vesiputouksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti