Starttasimme aamulla 7.30 Mendozan kaupungista kahdeksan muun turistin, oppaamme Hugon ja autonkuljettajamme Gabrielin kanssa pikkubussilla valtatietä numero RN7 länttä kohden. RN7 kulkee Etelä-Amerikan mantereen halki Atlantin rannikolta Buenos Airesista Santiago de Chileen ja Valparaison satamaan Tyynenmeren rannalle. Kohteenamme oli Andien vuoristo ja läntisen pallonpuoliskon korkein vuori Aconcagua. Ajoimme ensin Mendozan viinialueiden halki ja ja noin tunnin ajon jälkeen maisemat muuttuivat, kun aloimme kavuta Esi-Andeille.
Koska Andeilla varsinkaan ylempänä ei ole lainkaan kasvillisuutta, maiseman värit muodostuvat eri kivilajien ominaisväreistä, jotka luovat sellaisen värikirjon, etteivät sitä valitettavasti kännykkäkamerat - sen enempää Apple kuin Samsungkaan - pystyneet tallentamaan.
Ensimmäinen pysähdys oli Mendoza-jokeen rakennetun Potrerillosin padon ja tekojärven kohdalla kuvaamaan huikeita maisemia. 20 km x 10 km kokoisesta tekojärvestä tulee vesi Mendozan kaupunkiin ja sitä ympäröiville seuduille. Lisäksi siellä kalastetaan ja jopa purjehditaan.
Mendoza-joen alkulähteillä vesi on jääätävän kylmää, vaikka on kesä. Tässä pysähdyspaikassa oli myös 1800-luvulta peräisin oleva silta, jonka rakentamisen jälkeen joen uoma on tosin siirtynyt.
Jatkoimme matkaa keskikorkeille Andeille ja edelleen korkeille Andeille pääkohteeseemme. Lopulta kurvasimme parkkipaikalle, josta oli 400 metrin kävely näköalapaikalle. Sieltä avautui näkymä 6960 metrin korkuisen Aconcagua-vuoren huipulle. Olimme siinä vaiheessa n. 3000 metrissä, joten huippu oli vielä 4 km meitä korkeammalla!
Kuvausten ja maisemien ihailun jälkeen jatkoimme edelleen kohti Chilen rajaa. Nykyään RN7 menee rajan yli tunnelissa, mutta poikkesimme siltä Cuevasin kylän jälkeen vanhalle reitille - pölyävälle soratielle, joka mutkitellen nousi vielä reilut 600 metriä vuoren laelle, missä kulkee Argentiinan ja Chilen välinen raja. Vaikka kapeaa serpentiinitietä nouseminen ja varsinkin alastulo välillä pelottikin, olivat maisemat kyllä sen arvoisia! Huipulle on pystytetty vuonna 1904 Argentiinan ja Chilen ystävyyttä kuvaava Cristo Redentor de los Andes -monumentti.
Alas päästyämme olikin jo myöhäisen lounaan aika Cuevasin kylässä. Oppaan valitseman ravintolan buffet-lounas ei ollut mikään kulinaristinen nautinto, mutta vatsa tuli täyteen. Ruokailun jälkeen lähdimme paluumatkalle.
Ensimmäinen pysähdys oli jo varttitunnin ajon jälkeen Puente Del Incan UNESCOn maailmanperintökohteessa. Siellä oli ihmeellinen luonnon muovaama rotkon yli muodostunut kivisilta ja lumivyöryn alle hautaantuneen termisen kylpylän rauniot.
Niitä ihmeteltiin hetki ja hypättiin takaisin pikkubussiin kohti Mendozaa. Paluumatkalla huomattiin tämä keltaisen rikkikiven muodostelma, joka muistuttaa hyökkäykseen valmistautuvaa puumaa.
Kolmen tunnin ajon ja yhden vessapysähdyksen jälkeen olimme takaisin hotellilla aika uupuneina.
Onneksi huominen viinitilaretki on vasta iltapäivällä!
Jaksoimme kuitenkinlähteä vielä syömään ja kävelykadun ravintolasta löysimme aivan erinomaisen viinin.
Pihvien kypsyysasteesta olimme ravintolan kanssa eri mieltä ja palautimme ensimmäiset, aivan läpikypsät pihvit keittiöön. Uudet annokset maistuivat jo paljon paremmin. Sitten hotellille ja viimeistelemään tätä blogikirjoitusta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti