Iguassun vesiputoukset

Iguassun putoukset ovat maailman suurimmat vesiputoukset ja tutustuimme niihin kahden päivän ajan. Ensimmäisen päivän Argentiinan puolelta ja toisen päivän Brasilian puolelta. Ensimmäisen päivän alku oli hiukan rassaava, kun saamamme tiedon mukaan meidät haettaisiin hotellilta aamulla jo klo 7.00. Niinpä kiirehdimme aamiaiselle heti 6.30, kun ravintola avattiin. Olimme aulassa tikkana klo 7.00, mutta kyytiä ei kuulunut. Soitin matkanjärjestäjän emergency-numeroihin, mutta puhelut menivät vastaajaan. Hotellin respa onneksi ystävällisesti otti asian selvittääkseen ja saikin sitten paikalliseen operaattoriin yhteyden. Heille oli noutoajaksi merkitty 7.45, jolloin opas ja kuljettaja sitten saapuivatkin. Jossain välissä tieto oli muuttunut. Me olimme tilanneet retken suomalaiselta matkatoimistolta, joka oli puolestaan tilannut sen globaalilta kumppaniltaan, joka oli tilannut sen argentiinalaiselta matkanjärjestäjältä, joka taas käytti tätä paikallista operaattoria. Huh! Ei oikeastaan mikään ihme, että jossakin joskus brakaa. Ei siinä sitten pienen harmistuksen lisäksi ollut mitään isompaa ongelmaa ja päivän kokemukset korvasivat kyllä kaiken. Saavuttuamme Iguassun luonnonpuistoon hyppäsimme ensin pieneen kapearaiteiseen junaan, joka vei meidät noin kilometrin päähän suurimmasta putouksesta, Devil’s Throatista.

Kävelimme metalliritilöistä tehtyä polkua pitkin putoukselle, ja jo kymmeniä metrejä ennen putouksen reunaa putouksesta roiskuvat vesipisarat kastelivat vaatteemme läpimäriksi. Tiesimme sen onneksi etukäteen ja olimme pukeutuneet nopeasti kuivuviin vaatteisiin. Putous oli aivan mahtava, vaikka vähäisten sateiden takia vesimäärä oli vain puolet ”normaalista”. Totesimme, että osa Suomen sateista olisi saanut meidän puolestamme tulla tänne.

Palattuamme juna-asemalle jatkoimme seuraavalle pysäkille, josta lähti noin parin kilometrin mittainen kävelyreitti ”upper circle”. Se kierteli putoukselta toiselle ylävirran puolella. Kuulimme oppaaltamme, että nämä hienot tukevista metalliritilöistä rakennetut reitit ja rautatie olivat valmistuneet vuonna 2001. Sitä ennen oli luomumpaa, mutta vanhat reitit eivät enää kestäneet kasvaneita turistimääriä. Lisäksi vuonna 1984 tulva oli vienyt mukanaan suuren osan vanhoista poluista.

Upper circlen kierroksen jälkeen haukkasimme pientä välipalaa ja jakaannuimme eri suuntiin. Kari lähti Great Adventure -retkelle, jossa matkattiin ensin viidakon läpi auton lavalla ja sitten kumiveneellä noin 6 km vastavirtaan aivan putousten alapuolelle - ja alle! Siinä lystissä kastui aivan läpimäräksi ja Tommilta lainattua GoPro-kameraa pääsi käyttämään ensimmäistä kertaa tositoimissa. Oli kyllä huisin hauskaa! Putouksen alle ajettiin kaikkiaan viisi kertaa.

Tuonne kohta ajetaan sekaan!

Suihkunraikkaana. Venekyydin lämmin ilmavirta föönasi hiukset hetkessä kuiviksi.

Anne ei ollut innostunut tällaisesta suihkumahdollisuudesta, joten hän kiersi sillä aikaa oppaan kanssa ”lower circlen” eli kierroksen putousten alatasolla.

Lopuksi opas ja kuljettaja ajoivat meidät takaisin hotellille, missä pääsimme virkistäytymään hotellin katolla olevalle uima-altaalle.

Seuraavana aamuna vuorossa oli putousten ihaileminen  Brasilian puolelta. Tällä kertaa kuljetus oli 10 minuuttia etuajassa, joten taas tuli aamiaisen lopettelun kanssa kiire. Kun edellisenä päivänä meillä oli yksitysopas, tällä kertaa seurueemme oli 13 hengen seurue, jota keräiltiin pikkubussiimme mukaan eri hotelleista. Oppaamme Alfredo oli vähän sellainen mañana-tyyppi ja pitkin päivää aikataulut vähän lipsuivat. Rajamuodollisuuksien jäkeen pääsimme kuitenkin Brasilian puolelle, meille molemmille ensimmäistä kertaa. Olimme perillä kansallispuiston turistikeskuksessa 15 minuuttia ennen lippuluukkujen avaamista, mutta silti jonot olivat jo melkoiset.

Brasilian puolella siirryttiin lähemmäksi putouksia kaksikerroksisella bussilla, minkä jälkeen alkoi kävelyreitti kohti putouksia. Reitti oli luonteeltaan aika erilainen kuin Argentiinan puolella, ja vastarannan eli Argentiinan puolen putouksista sai hienon yleiskuvan tästä vinkkelistä. 

Tässä vaiheessa ei vielä satanut :)

Suunnilleen kävelyreitin puolessa välissä alkoi paikallisten kauan kaipaama sade, eikä meillä tietenkään ollut mitään sadevarusteita mukana! Nyt saimme todeta, että sademetsässä voi todellakin sataa - ja rankasti. Pian olimme läpimärkiä alusvaatteita myöten. 

Tässä vaiheessa satoi aika rankasti

Tässä vaiheessa sade on jo tauonnut

Onneksi sade oli lämmintä, eikä missään vaiheessa tullut kylmä. Reitti päättyi panoraamahissiin, jolla nousimme taas putousten ylätasolle. Kierroksen lopussa söimme pikaisen lounaan ja sadekin loppui. Bussilla taas takaisin turistikeskukseen ja sieltä omalla pikkubussilla takaisin Argentiinan puolelle. 

Iguazu-joen ylitys kolmen maan rajalla: oikealla Brasilia, vasemmalla Argentiina ja taustalla Paraguay.

Hotelliin saavuttuamme ripustelimme märät vaatteet kuivumaan ja suuntasimme hotellin spa-osastolle saunaan ja porealtaaseen. Retken rasitukset olivat hetkessä tiessään.

Putousten näkeminen molemmilta puolilta oli hieno kokemus, mutta jos on aikaa vain toiseen kannattaa meidän mielestämme ehdottomasti mennä Argentiinan puolelle.