Turisteina Uuden Seelannin pohjoissaarella

Pohjoissaarella on parhaillaan paras turistikausi ja täällä mekin nyt kierrämme nähtävyyksiä muiden mukana. Keskiviikkoaamuna jätimme taaksemme Coromandelin niemimaan upeat hiekkarannat ja lähdimme Tairuasta ajamaan Pacific Coast Highwayta alaspäin tavoitteena päästä illaksi Waitomo Cavesiin. Matkaa oli noin 215 km ja se taittui mukavasti parin pysähdyksen taktiikalla.

Motellimme Paku Lodge Tairuassa

Ensimäinen pysähdyksemme oli Hertzin toimistossa Taurangan kaupungissa. Siellä saimme rekisteröityä myös Annen vuokra-automme kuljettajaksi, ja niin me molemmat saamme jatkossa jännitystä elämäämme — kumpi sitten jännittääkin enemmän ajaminen vai vieressä istuminen... 😂

Anne tarkkana ajamassa ensimmäistä kertaa elämässään tien vasemmalla puolella 

Kivenheiton päässä päiväreitiltämme sijaitsi Hobbitonin turistirysä, ja niinpä poikkesimme sinne lounastauolle. Paikka vaikutti aika vaatimattomalta verrattuna Disneylandiin tai edes Muumimaailmaan eikä siellä ollut minkäänlaista turistiryntäystä. Elokuvan filmauspaikkoja pääsi kiertämään busseilla, joita lähti 5 minuutin välein, mutta useimmat bussit lähtivät liikkeelle aika vajaina. Me jätimme kokemuksen väliin ja nautittuamme lounaan jatkoimme matkaa seuraavan yön majapaikkaamme Waitomo Cavesiin. Se on vain 50 asukkaan kylä, mutta emäntämme mukaan kylässä vieraili viime vuonna 2 miljoonaa turistia — olisiko rouva hiukan liioitellut... Totta kuitenkin on, että pelkästään  Waitomo Cavesin kiiltomatoluolissa vieraili viime vuonna 700 000 kävijää!

Kari kiiltomatoluolaston sisäänkäynnillä

Waitomossa oli noin 30 asteen helle, mutta maanalaisessa luolastossa oli mukavan viileää, noin 14-16 astetta. Waitomo Cavesin kiiltomatoluolissa ei saanut valokuvata, joten niitä täytyy vain yrittää kuvailla ja kuvitella mielessään. Valtava tippukiviluolasto löydettiin vuonna 1887, mistä lähtien niissä on järjestetty opastettuja kierroksia. Osa luolastoa on veden vallassa, ja siinä osassa elää valtava määrä kiiltomatoja (arachnocampa luminosa) kiinnittyneinä luolan kattoon. Siellä ne hehkullaan houkuttelevat saaliikseen hyönteisiä. Mitä nälkäisempi kiiltomato, sitä kirkkaammin se loistaa! Luolissa kuljettiin jalkaisin oppaan johdolla, ja kierros päättyi venematkaan siinä osassa luolaa, jossa kiiltomadot hehkuivat. Tunnelma pimeässä luolastossa oli lähes epätodellinen, kun vene lipui äänettömästi ja kaikki matkustajat melkein pidättivät hengitystään ihaillessaan tuhansia valopisteitä luolan pimeässä katossa.

Tässä järjestäjien ottama lavastettu kuva.

Päivän ajomatkamme oli mukavan lyhyt, ja pian puolen päivän jälkeen saavuimme Rotoruan kaupunkiin Rotorua-järven rannalla. 

Kuirau Park Rotoruan kaupungissa

Rotoruan alue on tuliperäistä ja täällä on kuumia lähteitä ja geysireitä. Kaupungin asukkaista noin kolmannes on maoreja eli saarten alkuperäisväestöä. Tämä on myös puuteollisuus- ja metsänkasvatusaluetta. Kävimmekin kävelyretkellä punapuumetsässä, joka on istutettu vuonna 1901. Korkein puu metsässä on 72 metriä korkea.

Punapuumetsässä on myös ilmassa kulkeva kävelyreitti, jonka muodostavat puiden väleihin ripustetut riippusillat 20 metrin korkeudessa. Reitin kiertäminen kesti noin 40 minuuttia ja se oli auki vielä auringon laskettua kahdeksan maissa. Silloin metsässä syttyivät eriväriset valotaideteokset ja puista roikkuvat lyhdyt, joita ihaillen kiersimme riippusillalta toiselle. Myös Sussexin herttuapari Meghan ja Harry olivat kiertäneet tämän reitin pari vuotta sitten täällä vieraillessaan 😁

Huomenna on sitten tarkoitus tutustua tarkemmin Maorien kulttuuriin ja historiaan.