Kirjastotuokion jälkeen otimme tavaramme ja löhdimme vielä pääkadulle katsomaan, löytyisikö vielä sopivan kevyitä tuliaisia. Lauttaterminaali oli lyhyen kävelymatkan päässä ja siellä kuulimme, että laiva olisi reiliun puoli tuntia myöhässä. Saman olimme kuulleet aikaisemminkin lähtiessämme Mendozasta kohti Santiago de Chilea ja edellen kohti Uutta-Seelantia. Tällä kertaa arvio piti lähes paikkansa. Odotellessamme ostimme takeaway-kahvit ja voileivät ja istuuduimme syömään niitä ulos aurinkoon.
Kahvimukien kannet olivat Huhtamäen taattua suomalaista laatua 😊
Kahvimukien kannet olivat Huhtamäen taattua suomalaista laatua 😊
Laiva oli isompi kuin se, jolla olimme tulleet toiseen suuntaan, ja kun sää oli kirkas ja merenkäynti kohtuullista, paluumatka Wellingtoniin sujui paljon mukavammin kuin Wellingtonista Pictoniin. Ensimmäinen tunti ennen avomerelle saapumista kuljetaan saaristossa ja maisemat olivat hienot.
Pohjoissaarta lähestyessämme näimme rantakallioiden päällä suuret tuulipuistot. Uusi-Seelanti ottaa uusiutuvan ja päästöttömän energian tuotannon todella tosissaan. Perinteisten geotermisen ja vesivoiman lisäksi maahan rakennetaan kovaa vauhtia tuuli- ja aurinkovoimaa. Kokemuksemme perusteella olosuhteet molempiin ovat merkittävästi Suomea paremmat 😁
Saavuimme Wellingtoniin melkein samat kolme varttia myöhässä kuin lähdimmekin.
Sää oli kaunis ja päätimme kävellä parin kilometrin matkan hotellillemme, jossa suurin osa matkatavaroistamme oli meitä odottamassa valmiiksi huoneeseemme kannettuna. Tämänkertaisessa huoneessamme on vielä paremmat näkymät kuin edellisellä kerralla. Olemme aivan rantaviivan tuntumassa.
Lähdimme vielä kaupungille syömään. Löysimme pienen italialaisen ravintolan, joka meni kyllä meidän kokemissamme Uuden-Seelannin ravintoloissa kärkikolmikkoon. Mukava päätös pohjoissaaren vierailulle. Huomenna on sitten aikainen herätys, jotta ehdimme ajoissa lennolle Queenstowniin eteläsaaren eteläosaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti