Tänään olemme olleet neljä viikkoa reissussa ja reilu kolme viikkoa vielä jäljellä. Aika on mennyt todella nopeasti. Paljon on nähty ja koettu toinen toistaan ihmeellisempiä asioita, mutta paljon on mahtunut myös ihan tavallista tekemistä, autolla ajoa (väärällä puolella tietä), syömistä, nukkumista, kaupassa käyntiä, aamiaisten laittoa, pyykinpesua.... Toteamme molemmat päivittäin, että on kyllä hienoa, että päätimme lähteä tälle matkalle. Ja erityisesti tässä vaiheessa, kun uskaltaa ja jaksaa ja pystyy todella nauttimaan kaikesta. Olemme nähneet täällä paljon iäkkäitä ihmisiä, joiden matkanteko ei ole aina näyttänyt niin mukavalta.
Matkalla välillä satoi ja välillä ajoimme ihan pilvessä.
Saavuimme Te Anauhin hiemen puolen päivän jälkeen. Ajoimme majapaikkaamme, jossa meille kerrottiin, että majoitustilaamme vielä siivotaan ja meidän kannattaisi palata reilun varttitunnin päästä. Päätimme ajaa paikalliseen supermarkettiin ostamaan aamiaistarpeita ja eväitä seuraavan päivän retkelle Milford Sound -vuonolle. Kauppakäynnin aikana sadekin oli lakannut ja ajoimme majoituspaikkamme ovelle. Se olikin pienoinen yllätys: odotimme normaalia motellihuonetta, mutta majoituksemme olikin n. 100-neliöinen omakotitalo, jossa olisi ollut majoitustilaa 7 hengelle. Sekä olo- että makuuhuoneessa on suuret lattiaan asti ulottuvat ikkunat, joista avautuu näkymä suoraan Te Anau -järvelle! Ei voi valittaa, vaikka huoneisto onkin vähän kulahtanut. Pärjäämme täällä hyvin seuraavat pari yötä.
Jotkin päivät ovat olleet hyvin tapahtumarikkaita, mutta väliin mahtuu myös päiviä, jolloin ei tapahdu kauheasti mitään. Ehkä korkeintaan siirtymistä paikasta toiseen, kuten tänään. Aamulla heräsimme Queenstownissa ja totesimme, että yöllä oli satanut ja että päivästä oli tulossa harmaa. Aamiaisen jälkeen pakkasimme auton ja lähdimme reilun parin tunnin ajomatkalle Te Anaun kaupunkiin Fjordlandiin, Vuonomaahan.
Matkalla välillä satoi ja välillä ajoimme ihan pilvessä.
Saavuimme Te Anauhin hiemen puolen päivän jälkeen. Ajoimme majapaikkaamme, jossa meille kerrottiin, että majoitustilaamme vielä siivotaan ja meidän kannattaisi palata reilun varttitunnin päästä. Päätimme ajaa paikalliseen supermarkettiin ostamaan aamiaistarpeita ja eväitä seuraavan päivän retkelle Milford Sound -vuonolle. Kauppakäynnin aikana sadekin oli lakannut ja ajoimme majoituspaikkamme ovelle. Se olikin pienoinen yllätys: odotimme normaalia motellihuonetta, mutta majoituksemme olikin n. 100-neliöinen omakotitalo, jossa olisi ollut majoitustilaa 7 hengelle. Sekä olo- että makuuhuoneessa on suuret lattiaan asti ulottuvat ikkunat, joista avautuu näkymä suoraan Te Anau -järvelle! Ei voi valittaa, vaikka huoneisto onkin vähän kulahtanut. Pärjäämme täällä hyvin seuraavat pari yötä.
Näkymä makuuhuoneestamme saapuessamme.
Pilvet ovat niin alhaalla, ettei järven takana olevia vuoria näy ollenkaan.
Lähdimme sitten kävellen etsimään lounaspaikkaa ja löysimmekin varsin vaatimattoman oloisen kuppilan, jossa oli tarjolla Sunday Roast, suussasulavan mureaa lampaanpaistia ja hintakin oli uusiseelantilaiseksi todella edullinen. Ruoka täällä on nimittäin reilusti kalliimpaa kuin kotimaassa sekä kaupoissa että ravintoloissa.
Lounaan jälkeen kävellessämme takaisin majapaikkaamme alkoi taas sataa ja ennusteen mukaan sataisi koko ilta, joten päätimme viettää rauhallisen koti-illan kortteja ja blogia kirjoitellen ja kirjoja lukien. Söimme illalla myös ensimmäisen kotiaterian (jos aamiaisia ei lasketa) neljään viikkoon! Kurpitsa-feta-lasagnea ja salaattia. Oli hyvää!
Ihan mukavaa rauhallista pyhäpäivän viettoa vaihteeksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti