Kohti pääkaupunki Wellingtonia

Maanantai oli viimeinen ajopäivämme pohjoissaarella. Lähdimme Whanganuista aamulla tarkoituksenamme etsiä matkan varrelta mukava uimaranta ja pulahtaa jälleen mereen. Päästyämme rannikolle aurinko kuitenkin meni pilveen ja muutama sadepisarakin saatiin. Siis ei rantaelämää tänään! Uuden Seelannin opaskirja onneksi tarjosi vaihtoehtoisia tapoja viettää aikaa matkamme varrella. Valitsimme monista vaihtoehdoista Nga Manu -nimisen luonnonpuiston, jonne saavuimme puolen päivän aikaan. Luonnonpuiston ehdottomat nähtävyydet olivat yöeläinten talo, jossa asui kiivi-pariskunta, sekä lammessa polskivat ankeriaat. Ajomatkan varrella olimme useasti nähneet öisin liikkuvista kiivi-linnuista varoittavia kylttejä, mutta nyt näkisimme harvinaisen linnun ilmielävänä!

Kassalla ystävällinen rouva kertoi juuri nähneensä kiivien tulleen ulos pesäkoloistaan. Niinpä meilläkin olisi hyvät mahdollisuudet nähdä kiivit häkissään! Yöeläinten talossa oli tietenkin öiseen tapaan aivan pimeää, ja kesti jonkin aikaa tottua pimeyteen. Vähitellen erotimme kiivien häkissä kaksi pesäkoloa, joista toinen osoittautui tyhjäksi, mutta toisessa liikkui jotakin. Kännykän taskulampun valossa näimme linnun ja yritimme kuvata sitä lasin läpi. 

Kuvista ei tullut kovin hyviä, mutta koska lintu pysyi kolossaan, päätimme lähteä kiertelemään ulos puistoon ja etsimään muuta kuvattavaa. Puiston alueella elää ja pesii monia lintulajeja, joita oli vaikea nähdä, mutta niiden laulu oli mahtavaa kuultavaa! Sellaista huhuilua, naksutusta, visertelyä, korahduksia ja monenlaista muuta ääntelyä emme olleet ennen kuulleet!

Puistokierroksen jälkeen palasimme yöeläinten talolle, jossa oli juuri alkamassa kiwien ruokinta. Linnuista vain toinen tuli syömään, mutta sen liikkumista ja ruokailua saimmekin sitten seurata pitkään 😊 Kiivi on Uuden Seelannin kansallislintu, joka liikkuu öisin. Se on lentokyvytön ja lähes sokea, mutta sillä on hyvä hajuaisti ja se onkin ainoa lintu, jolla on sierainaukot nokassaan. 

Olimme todella onnekkaita päästessämme näkemään kiivin. Muitakin eläimiä toki bongasimme: ankkoja, joutsenia, elävän dinosauruksen (living dinosaure), gekkoja, perhosia ja erilaisia hyönteisiä.

   Lopuksi ehdimme vielä katsomaan ankeriaiden ruokintaa. Nälkäiset ankeriaat eivät malttaneet pysyä vedessä ruokaa odottaessaan, 

vaan kiipesivät ylös lammesta.

Ajomatka hotellillemme Wellingtoniin ei kestänytkään enää kuin noin tunnin, ja huoneen saatuamme oli taas pyykinpesun aika. Kuivausrummun pyöriessä kävimme palauttamassa vuokra-auton läheiseen Hertzin toimipisteeseen. Liekö kuivattavaa pyykkiä ollut liikaa vai olimmeko valinneet liian haalean kuivauslämpötilan, mutta pyykit olivat kuivausrummun jäljiltä vielä kosteita, ja levittelimme pyykit ympäri huonetta loppukuivaukseen.

Jätimme pyykit huoneeseen ja lähdimme syömään. Sillä aikaa oli tullut pimeä, ja huoneemme parvekkeelta avautui tällainen bloginkirjoitusnäkymä Wellingtonin satamaan.

Huomenna tutustumme sitten tarkemmin tähän Uuden-Seelannin pääkaupunkiin.