Kotona!

Yli vuorokauden kestänyt matka Melbournesta Dohan kautta Helsinkiin meni yllättävän kevyesti. Lento Melbournesta Dohaan kesti 15 tuntia, mutta se oli yön yli, joten ehdimme nukkua mukavat yli 8 tunnin unet.

Koneemme oli Airbus A380, maailman suurin matkustajalentokone, jossa on kaksi matkustajakerrosta. Alakerta ja yläkerran takaosa ovat turistiluokkaa ja yläkerran etuosassa on ensimmäinen ja business-luokka. Business-luokan istuimet ovat samanlaiset kuin Finnairin A350:n bisnesluokassa, eli niistä saa oikein mukavan täysin vaakatasoon menevän sängyn.

Lennon alussa jouduimme tekemään vaikeita valintoja kuten kumpaa shampanjaa ottaisimme,  tavallista vai rosėta.

A380:n erikoisuus on bisnesluokan perällä oleva premier-lounge, jossa voi käydä rentoutumassa vielä väljemmissä tiloissa.

Paluupäivänä sunnuntaina nautimme yhteensä kolme aamiaista: ensimmäisen kynttilänvalossa (kuvassa) ennen Dohaan laskeutumista, toisen Loungessa ja kolmannen Helsingin koneessa 😀

Dohassa meillä oli reilun kolmen tunnin vaihtoaika, joten ehdimme käydä loungessa suihkussa ja vaihtaa puhtaat vaatteet sekä syödä vähän lisää aamiaista. 

Dohasta Helsinkiin meidät lennätti Airbus A350, jossa sielläkin oli samanlainen business-luokka, tosin ilman premier loungea. Lento oli aikataulun mukaan 6 tuntia, mutta tällä kertaa se kesti vain reilut 5 tuntia ja laskeuduimme Helsinkiin mukavasti etuajassa.

Nyt laskeudutaan!  😍❤👍

Pääsimme Helsingissä ulos koneesta ensimmäisten joukossa ja ensimmäisinä passintarkastukseen. Lisäksi matkatavaramme olivat jo hihnalla, kun pääsimme sinne. Voiko sujuvammin saapuminen enää sujua! Sitten taksiin ja kotiin. 

Matkamme oli aivan upea, mutta olemme kyllä todella tyytyväisiä, että olemme jälleen turvallisesti ja terveinä kotona vaikkakin reilua viikkoa suunniteltua aikaisemmin. Nyt sitten vietämme yhteistä laatuaikaa, eli vallitsevissa kriisiolosuhteissa suositeltua 14 vuorokauden omaehtoista karanteenia kotona. Kuuden viikon unelmamatkan jälkeen täytyy kyllä todeta: Borta bra, hemma bäst 😍

Kotimatkalle!

Kotimatka on alkanut! Kirjoitamme tätä Melbournen lentokentän loungessa, ja ikkunasta näemme jo koneemme, joka vie meidät Dohaan lähemmäksi kotia.

Meille molemmille matka maaailman suurimman matkustajakoneen Airbus A380:n yläkerrassa on ensimmäinen laatuaan. Siitäkin syystä paluulento tulee olemaan jännittävä.

Päivä on sujunut tosi mukavasti, vaikka etukäteen ajattelimme, että tämä päivä olisi pelkkää kärvistelyä ja lähdön odotusta. Lähdimme aamiaisen ja huoneen luovutuksen jälkeen kävelemään kohti Queen Victoria Marketia, joka on iso katettu, mutta avoin torialue. Varauduimme kasvomaskeilla ja käsineillä, mutta niitä emme kuitenkaan käyttäneet, koska coronaviruksen pelossa ihmiset eivät lähteneet liikkeelle ja paikka oli varsin tyhjä. Turvaetäisyys oli helppo pitää. Tehtiin ostoksiakin. Kari sai vyön ja Anne nepalilaisen äänimaljan.

Hallissa oli myös Välkommen-kyltti, sen sijaan Tervetuloa-kylttiä emme nähneet.

Jatkoimme kävelyä Flagstaff-puiston ja ydinkeskustan kautta  Yarra-joen rantaan. Siellä oli ihanan rauhallista ja istahdimme yhteen rantatavintoloista lounalle. Merenelävä-linguini meni ravintolaruoka-rankingissamme kärkikolmikkoon. 

WC-paperihamstraus on vitsi täälläkin

Vaelleltuamme vielä kaupungilla päätimme mennä takaisin hotellille vaihtamaan matkavaatteet päälle ja lueskelemaan.

Otimme Über-kyydin lentokentälle, jonne saavuimme todella hyvissä ajoin. Lentokenttä oli aavemaisen autio, koska paikallinen lentoyhtiö Quantas on keskeyttänyt lähes kaiken liikenteen. Ystävällinen Über-kuljettajamme arveli, ettei koneessa olisi meidän lisäksemme juuri muita matkustajia ja kehotti meitä pyytämään, että saisimme  paikat 1. luokkaan. Emme viitsineet paljastaa hänelle, että matkustaisimme Business-luokassa 😅. Hän myös kertoi, että kaikki kohteet Great Ocean Roadin varrella on suljettu, eli olimme varmaankin viimeisten joukossa tässä vaiheessa, jotka pääsimme näkemään niitä.

Nyt siis odotamme onnellisena unelmamatkamme viimeistä osuutta: kotimatkaa. Matkaa on hotellilta tehty jo muutama tunti, mutta virallisesta Dohan koneen lähröajasta aikataulun mukaiseen laskeutumiseen Helsinkiin on 24 tuntia 35 minuuttia. Ensin 15 tunnin lento Dohaan ja sielöä kolmen ja puolen tunnin vaihto. Sitten n. 6 tunnin lento Helsinkiin. Sen jälkeen ei varmaankaan ihan heti tee mieli lähteä matkoille, eikä tietysti koronan takia pääsekään....

2

Melbournessa kotiinpaluutunnelmissa

Tänään perjantaina meillä oli tarkoitus  tutustua lähemmin Melbournen kaupunkiin. Corona-virus aiheutti kuitenkin yllätyksiä, sillä mm. kaikki museot oli suljettu. Hop-on, hop-off -bussit kuitenkin kiertelivät kaupungissa ja niinpä päädyimme tekemään niillä kaupunkikierroksen.

Alkumatkan teimme taas historallisella ratikalla, joka kiertää ydinkeskustaa. Sen jälkeen istuimme sinnikkäästi Hop on, hop off -bussin avoimessa yläkerrassa koko kaksi tuntia kestäneen kaupunkikierroksen ajan, vaikka säätila olikin yhdessä yössä muuttunut pilviseksi ja lähes kymmenkunta astetta viileämmäksi kuin edellisenä päivänä. Bussi kiersi kaikki keskustan vähänkin merkittävät nähtävyydet,  entisen parlamentin, yliopistot, kirkot, puistot, krikettistadionin ja entisen pääpostin, jossa nykyisin toimii H&M!

Melbournessa on paljon tällaisia taloja, joissa vanhan talon päälle on rakennettu korkea, moderni rakennus.

Kävimme sisällä tässä St Paulin anglikaanikirkossa, jossa oli juuri menossa vihkitoimitus.

Tässä entisessä pääpostissa on nykyään H&M:n myymälä...

...ja sisältä H&M:n tavaratalo näyttää näin hienolta!

Melbournessa on paljon puistoja ydinkeskustan ympärillä

Viluisen kaupunkikierroksen jälkeen olimme hiukan kohmeessa, mutta onneksi löysimme mukavan lounaspaikan, jonka terassille aurinko paistoi lämpimästi. Lounaan jälkeen päivä kului ostoskierroksella viimeisiä Australian dollareita kuluttaen. Iloinen yllätys oli, kun kaupungin ostosparatiiseissa törmäsimme Marimekon myymälään, jonka tuotevalikoima oli ihanan tutunnäköistä 😁

Ennen kuin palasimme ostoskierrokselta hotellille alkoi sataa, joten päätimme viettää loppuillan hotellilla. Kuuntelimme radiosta Saulin haastattelua ja seurasimme hallituksen tiedotustilaisuutta. Hotellin ravintolassa oli käytössä supistettu ruokalista, koska majoittujia hotellissa on tällä hetkellä tosi vähän. Corona-virus vaikuttaa matkailualaan jo täälläkin.

Pitkän päivän päätteeksi kävimme vielä uimassa  ja virkistäytymässä hotellin porealtaassa. Matkamme alkaa kääntyä lopuilleen, sillä olemme jo pakanneet matkalaukut ja checkanneet itsemme huomiselle lennolle, joka toivottavasti lennetään suunnitellusti. 

Melbourneen

Verrattuna edellisiin päiviin tänään on aika vähän kerrottavaa ja varsinkin vähän kuvia. Lähdimme heti aamiaisen jälkeen ajamaan Warrnamboolista kohti Melbournea. Koska Great Ocean Road on hidas ajaa, päätimme ajaa valtatietä nimeltä Princes Highway. Matka taittui, mutta näkymät aika tylsät. Ainoa kuvattu kohde oli moottoritien vastakkaisella kaistalla vähän väliä näkyvät kyltit. Mietimme, onko moottoritietä väärään suuntaan ajaminen Australiassa isokin ongelma.

Anne ajoi suurimman osan matkasta ja vaihdoimme kuskia kahvitauon yhteydessä Winchelsean kylässä. Paikka taisi olla kylän ainoa kahvila, koska sinne tuntuivat kerääntyvän kylän asukkaat ostamaan aamulehden ja vaihtamaan kuulumiset. Kuva kahvilasta ulkopuolelta antaa jonkinlaista osviittaa paikan luonteesta.

Kahvila oli sisältä hyvinkin siisti ja tarjoilu australialaiseen tapaan erittäin ystävällistä. Ostimme kahvit ja jäätelöt. Jäätelön väri yllätti,  mutta maku oli kohdallaan 😂

Kari ajoi sitten loppumatkan Melbourneen ja hotellillemme. Hotelli on aivan ydinkeskustassa, eikä sen välittömässä läheisyydessä ole laillisia parkkipaikkoja. Niinpä pysäköimme kadun varrelle paikkaan, joka oli varattu postin jakeluautojen pysähtymispaikaksi. Tarkoitus oli viedä tavarat nopasti respaan, kirjoittautua sisään ja sitten palauttaa auto vuokraamoon, joka oli muutaman korttelin päässä. Hotelliin kirjauduttuamme Anne lähti tavaroiden kanssa huoneeseen ja Kari kiireesti takaisin autolle. Siellä olikin jo pysäköinninvalvoja tarkastelemassa autoamme ja kertoi, että paikkaan ei saa pysäköidä ja siitä tulisi 65 dollarin sakko. Anteeksipyyntö ja selitykset siitä, kuinka vain nopeasti veimme tavarat kadun toisella puolella olevan hotellin aulaan upposivat valvojaan ja hän totesi, että jos häivyn siitä autoineni 15 sekunnin kuluessa, säästän ne 65 dollaria. Ripeästi ampaisinkin siitä liikkeelle ja muutaman minuutin päästä auto oli jo turvallisesti Hertzin autohallissa.

Kello lähenteli kolmea iltapäivällä, emmekä olleet syöneet lounasta, joten lähdimme saman tien etsimään lounaspaikkaa. Päädyimme kapealle kujalle, jossa oli vieri vieressä pieniä ravintoloita. Valitsimme niistä yhden summassa ja valinta oli ihan hyvä. Lounaan jälkeen lähdimme kirjaimellisesti kiertämään kaupunkia. Ydinkeskustaa kiertää nimittäin ratikkalinja, jossa matkustaminen on ilmaista. Samoin kaikki ratikkalinjat tuon linjan sisäpuolella ovat maksuttomia. Kävelimme myös pienen pätkän, kun kuljettaja ilmoitti parlamenttitalon pysäkillä, että hänellä on 15 minuutin tauko. Ratikka poimi meidät mukaan sitten muutamaa pysäkkiä myöhemmin.

Kierroksen jälkeen kiertelimme vielä keskustan kauppakäytävillä, pysähdyimme oluille (ilman lämpötila oli n. 30 astetta) ja palasimme hotellille vilvoittelemaan. Olimme molemmat aika uuvuksissa helteestä.

Kävimme pienen lepohetken jälkeen uimassa hotellin uima-altaassa ja porealtaassa sekä rentoutumassa uinnin päälle. Kuntosalilaitteet jäivät odottamaan käyttäjiään.

Illan jo pimennyttyä lähdimme vielä pikaisesti syömään. Ilman lämpötila oli edelleen 28 astetta ja söimme ”kevyet” salaattiannokset italialaisen ravintolan terassilla. Hyvin tarkeni.

Meillä on vielä huominen päivä ja suuri osa lauantaitakin aikaa tutustua Melbourneen, joten palasimme hotellille suunnitteleman tekemistä parille seuraavalle päivälle. Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Bongauksia Great Ocean Roadilla

Tänään heräsimme Apollo Bayn hotellissamme uskomattoman kovaan tuuleen — lähes myrskyyn — jo ennen aamuseitsemää. Aurinko ei ollut vielä noussut, mutta taivaanranta punnersi sen näköisesti, että pian päivä koittaisi.

Kun kohta huoneemme ikkunan alla käynnistyi jonkin säiliöauton moottori niin äänekkäästi, ettei nukkumisesta tullut enää mitään, lähdimme aamukävelylle rannalle. Kadulle päästyämme seuraamme liittyi vaaleaturkkinen koira, joka selvästi halusi meistä lenkkiseuraa. Vaikkemme olleet huomaavinamme sitä mitenkään, se pysytteli kannoillamme ja tuli mukaan rannalle siellä olevista koirakieltotauluista huolimatta. 😅

Ihailimme auringonnousua kävellessämme pitkin rantaviivaa, ja koiraystävämme seurasi uskollisesti mukana.

Noustuamme rannalta ylös pysäköintipaikalle siellä pysäköidystä autosta tuli ulos helpottuneen näköinen nainen koiraa vastaan.  Koirakin juoksi emäntänsä luo, vaikka saikin toruja. Se oli kuulemma karannut kotioven raosta. Selvisi, että koiran nimi oli Lou. Kiitimme sitä seurasta ja lähdimme rannalta eri suuntiin. Me suuntasimme rantakadulle nauttimaan aamiaista kahvilassa. 

Aamiaisen jälkeen luovutimme huoneen, pakkasimme auton ja lähdimme ajamaan pitkin Great Ocean Roadia kohti Warrnamboolia, jossa seuraavan yön majoituksemme olisi. Matkalla oli uskomattoman hienoja näköalapaikkoja, niistä ensimmäisenä Otway Lighthouse — historiallinen majakka — jonne kiipesimme jyrkkiä kierreportaita ihailemaan näkymiä Etelämerelle.

Great Ocean Roadin kuuluisin nähtävyys on The Twelve Apostles, 12 apostolia. Erikoiset kivimuodostelmat nousevat merestä jyrkkäreunaisten rantakallioiden edustalla aaltojen iskeytyessä niitä vasten ja kuluttaessa niitä vähitellen. 

Australian rannikko on täynnä ihmeteltävää: majakoita, luolia, kivimuodostelmia, upeita hiekkarantoja sekä omaleimaista kasvillisuutta ja eläimistöä. Me onnistuimme bongaamaan tänään kaksi luonnossa elävää koalaa ja yhden wallabin eli pikkukengurun sekä delfiiniparven!

Wallabi oli niin nopea, ettemme ehtineet kuvata sitä. Kari havaitsi sen ollessaan ajovuorossa, mutta ennen kuin Anne oli saanut kameran valmiiksi, wallabi oli jo loikkinut metsän suojiin. Annen ajovuoron aikana Karilla oli kamera valmiina koko ajan, mutta näimme vain lehmiä, lampaita, hevosia ja alpakan. Delfiinit näimme Warrnamboolin uimarannalla, missä ne pyörivät ja hyppivät pinnan yläpuolelle meressä olevien surfaajien iloksi.

Pitkän ajon päätteeksi palkitsimme itsemme raikkaalla juomalla Warrnamboolin rantakahvilan terassilla.

Huomenna ajamme sitten Melbourneen, palautamme vuokra-auton ja tutustumme Australian entiseen pääkaupunkiin ennen Suomeen paluutamme.